Hoitajapula herättää minussa paljon ajatuksia ja välillä tulikuumiakin tunteita. Hoitajat ovat selväsanaisesti kertoneet, miten hoitajapula olisi voitu välttää ja mitä nyt tulisi tehdä.
Yksi kevään kuumimmista puheenaiheista kestää ajan patinaa. Se on hoitajapula, joka herättää minussa paljon ajatuksia ja välillä tulikuumiakin tunteita. Hoitajat ovat selväsanaisesti kertoneet, miten hoitajapula olisi voitu välttää ja mitä nyt tulisi tehdä. Se on kaikunut kuuroille korville.
Seuraavana on viisi ajatustani keikkasairaanhoitajana hoitajapulasta.
Keikkasairaanhoitajana työni suola ovat hyvät työkaverit ja merkityksellinen hoitotyö. Valitettavasti hoitoalan megatrendinä jatkuva hoitajapula uuvuttaa positiivisemmankin keikkalaisen. Se syö työn ilon ja laadun hoitotyöstä. Työkeikoista alkaa jäädä yhä useammin käteen kokemus tulipalojen sammuttelusta. Se johtaa riittämättömyyden ja uupumuksen tunteisiin.
Minulla on hoitotyön ylempi ammattikorkeakoulutus, lukuisia lisäkoulutuksia ja paljon kokemusta. Olen ollut töissä pienemmissä ja suuremmissa katastrofeissa ja pandemian aikana. Mitään erityistä palkanlisää en ole katastrofikeikkatöistä saanut. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että kyllä hoitoalan työnantajat ovat minua vuosien saatossa muistaneet. Olen saanut kiitosta, pinssin, heijastimen, kynäkotelon, vihon ja joululounaan. Kiitos, mutta tässä hoitajapulassa olettaisin poikkeustilanteiden hoitamisen näkyvän myös palkassani.
Hoitoalaan ei ole panostettu, ja se on johtanut alan vetovoiman romahtamiseen. Tuntuu kuin olisin päättäjien silmissä ahne, kallis ja kävelevä menoerä vaatiessani hoitotyöhön kunnon resursseja, työoloja ja rauhaa tehdä työni kunnolla. Vaatimisen sijaan minun pitäisi ilmeisesti ajatella, miten paljon työnantajani menettää rahaa heti, kun astun ovesta sisään.
Tehtyjen päätösten lopputuloksen voi jokainen nähdä. Yhä harvempi hoitaja astuu kanssani työpaikan ovesta seuraavaan työvuoroon. Odotan kauhulla, miten tulevana kesänä lyödään hoitajapulassa lappu luukulle yhä useammalla sote-alan työpaikalla.
On outoa, ettei työni tuottoa osata päättäjien pöydässä millään terveystaloustieteen matemaattisella kaavalla laskea. Sairaanhoitajana työni tuottaa muun muassa hyvinvointia, terveitä päiviä ja takaisin työhön palaavia työntekijöitä. Pula-aikanakin työni tuottaa turvallisuutta ja kriisiaikana huoltovarmuutta. Hoitotyö on siksi kansanterveyden ja -talouden kannalta merkittävää. Silti Suomessa on voitu iät ja ajat ostaa pilkkahintaan laadukasta hoitotyötä.
Pidän potilastyöstä, mutta olen uupunut hoitajapulaan, joka huuhtoo ammattiylpeyttä, työn merkityksellisyyttä ja potilasturvallisuutta mennessään. Siksi harkitsen tarkkaan, koska minulla on varaa lähteä seuraavalle hoitoalan keikalle.
Päättäjät ovat jo pitkään käyneet yhä kalliimmaksi lompakolleni. Siksi leikittelen kieli poskessa ajatuksella, että rekrytoisimme ulkomailta halvempia, viisaampia ja iloisesti toimeen tarttuvia päättäjiä. Sellaisia käsipareja, jotka kuuntelisivat tällaista keikkasairaanhoitajaa kokemassani vakavassa päättäjäpulassa. Ehkä hoitajapulakin alkaisi sen jälkeen lieventyä.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
