Perhekoti oli pelastus, sanoo lapsena huostaan otettu Siru Hyvönen – nyt hän tekee töitä nuorten parissa

Sairaanhoitaja Siru Hyvönen otettiin lapsena huostaan, ja hän on siitä ikuisesti kiitollinen.

Kuvateksti
Voimistelu on ollut yksi kantava voima Siru Hyvösen elämässä. Nykyään hän ohjaa lasten voimisteluryhmiä, joista yhdessä on mukana myös oma poika Antton.
Kuva: Antti Ekola

Niitä hyviä muistoja ei oikein ole. Lapsena Siru Hyvösen, 30, elämä oli selviytymistä – pelkoa siitä, onko tulossa hyvä päivä vai paha päivä. Kotona oli päihteiden käyttöä ja väkivaltaa. Siru kertoo, että kun vanhemmat tarttuivat pulloon, vastuu kahdesta pikkusisaresta siirtyi hänelle, vaikka pieni hän oli itsekin.

”Pesin esimerkiksi siskojeni hiukset. Olin selostanut mummille, että en meinaa saada siskojen tukista takkuja suoraksi. Koetin myös tehdä ruokaa niistä aineksista, mitä kaapista löytyi.”

Nykyään Siru on itse kahden pojan äiti ja sairaanhoitaja. ”Haluan olla se, joka katkaisee ylisukupolvisen kierteen. En halua siirtää taakkaa lapsilleni. Siksi vaikeista asioista on puhuttava ääneen.”

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Yllättävä lähtö

Siru oli 11-vuotias, kun kaksi sosiaalityöntekijää tuli yllättäen kotikäynnille. Kolme sisarusta sijoitettiin kiireellisesti, ja heidän huostaanottoaan alettiin valmistella.

”Ei siinä paljon pakkailtu. Yöpaitaa tai alusvaatteita ei tullut mukaan. Perhekodissa hankittiin kaikki alusta asti.”

Sirun puolesta yllätys olisi saanut tulla aiemminkin, mutta hyvä näinkin. ”En ole katkera. Meille jäi kuitenkin aikaa kasvaa turvallisissa oloissa aikuisiksi. Joskus olen miettinyt, mitä jos huostaanotto olisi vielä viivästynyt. Muistan käärineeni äidille sätkiä. Miten kauan olisi mennyt, että olisin polttanut itse?”

Kuka tahansa aikuinen voi olla se tärkeä ihminen, joka ei sulje silmiään.

Siru sanoo, että hänelle oli pelastus päästä perhekotiin. ”Lastensuojelusta puhutaan usein negatiiviseen sävyyn. Yritän tehdä näkyväksi sen, ettei lasta oteta huostaan turhan takia tai huvin vuoksi.”

Aikuisena Siru on lukenut häntä koskevista asiakirjoista, että ensimmäiset lastensuojeluilmoitukset hänestä tehtiin jo vauvana. Ilmoituksia olivat tehneet useat eri ihmiset, osa ilmoittajista oli nimettömiä.

”Kuka tahansa aikuinen voi olla se tärkeä ihminen, joka ei sulje silmiään ja tuo huolensa ilmi.”

Sisarukset kävivät myöhemmin kotilomilla, mutta ne eivät menneet suunnitellusti, ja lapset joutuivat taas vaaraan. Kotilomat vanhempien luo lopetettiin, mutta lapset pääsivät kotilomille sukulaisten luo. Siru ei enää ole yhteyksissä vanhempiinsa. ”Jos ihminen ei myönnä ongelmaansa, siitä ei voi parantua.”

 

Siru Hyvönen lapsena perhekodissa siskonsa huoneessa.
Siru perhekodissa. Sisarukset pääsivät samaan kodinomaiseen perhekotiin.

Mikä pelasti?

Kaikki kolme siskosta pääsivät samaan kodinomaiseen perhekotiin, mikä ei ole itsestään selvää. Hyvää Sirun kasvulle teki myös se, että koko perhekotiaikana hänellä oli vain kaksi omaohjaajaa. ”Se on harvinaista. Luottamuksen synnyssä auttoi, kun ei aina tarvinnut tutustua uuteen ihmiseen.”

Isosiskon vastuusta oli hankala opetella eroon. Jossain vaiheessa Siru alkoi luottaa, että perhekodin ohjaajat hoitavat pienemmät, eikä se enää ole Sirun homma. ”Papereihini on kirjattu, että pikkusisko kysyi apua, mutta olin sanonut ohjaajalle, että ”mee sä” ja jatkanut leikkejäni.”

”Perhekodin aikuiset olivat luotettavia ja kannustavia. Sillä oli iso merkitys.”

Siru aloitti jo ekaluokkalaisena voimisteluharrastuksen sosiaalitoimen kustantamana. Perhekodissa asuessaan hän löysi joukkuevoimistelun, josta tuli hänen henkireikänsä.

”Kehollinen ilmaisu, kuten voimistelu ja tanssiminen, auttoi ilmaisemaan omia tunteita. Joillain keino voi olla maalaaminen tai musiikki, minulla tämä. Kisamatkalla esiintymisestä saatu fiilis oli myös jotakin sellaista, jonka halusin kokea aina uudelleen.”

Perhekodin lattialla liimailtiin välillä esiintymisasuun paljetteja ja strasseja.

”Tykkäsin myös rutiininomaisesta, kovastakin harjoittelusta. Sen säännöllisyys tuntui tärkeältä. Voimistelu rytmitti paljon arkeani. Sain käydä kisaleireilläkin kuten muutkin. Voimistelu vaati satsausta, ja olen kiitollinen, että se nähtiin tärkeäksi minulle. Se on kantanut pitkälle.”

Voimistelu kuuluu edelleen Sirun elämään. Hän ohjaa Seinäjoen voimistelijoissa 3–6-vuotiaiden ryhmää ja erityistä tukea tarvitsevien soveltavaa voimistelua. ”Tiedän, että lämmin ja tsemppaava ohjaaja on lapselle tärkeä. Sellainen tahdon itsekin olla.”

Luottamus vie aikaa

Siru on aina halunnut työskennellä lasten ja nuorten hyväksi. ”Aloin jo kasiluokkalaisena ohjata kokkikerhoa ja satujumppaa. Siitä se lähti.”

Kesäkuun loppuun asti Siru työskenteli perhevapaan sijaisena Kauhajoen perheohjaamossa mielen hyvinvoinnin hyvinvointiohjaajana. Perheohjaamoon voi ottaa yhteyttä päiväkoti, koulu, perhe tai lapsi itse. Palvelu on kynnyksetön, ja apu on ilmaista. Yhteyttä voi ottaa vaikka kaveripulmissa tai jos kouluun meno ahdistaa. Tuki räätälöidään tarpeen mukaan.

Perheohjaamoja on Suomessa vasta muutama. Siru puhuu ennaltaehkäisyn puolesta.

”Tarve avulle on iso. Joskus jopa kannattelemme lasta, kun hän odottaa muita palveluja. Meillä voi käydä puolikin vuotta.”

Elokuun alussa Siru aloitti uudessa työssä kiusaamisen vastaisessa hankkeessa. Siru uskoo, että hän on oman taustansa vuoksi herkkä aistimaan, jos lapsella kaikki ei ole kunnossa.

”Mutta tiedän omasta kokemuksestani, että luottamuksen syntyminen vaatii aikaa. Kun lapsi tai nuori löytää turvallisen aikuisen, hän kertoo asioistaan, kun on sen aika. En itse ollut valmis kertomaan kokemuksistani ennen kuin aikuisena. Pakottaminen ei toimi. Ajan antaminen ja kiireetön kohtaaminen on se tärkein.”

”Ajattelisin, että minulla on hyvät kohtaamisen taidot. Olen aidosti kiinnostunut lapsen ja perheen asioista. Haluan olla se turvallinen aikuinen, jolle voi puhua vaikeista tai niistä kivoista asioista. Haluan myös puolustaa lapsen oikeuksia.”

Siru sai kotona asuessaan vatsakipukohtauksia, joiden takia hänet vietiin päivystykseenkin. ”Syytä kipuihin ei löydetty. Voi olla, että oireilin turvattomuutta. Kun elää pitkään stressitilassa, voi tulla monenlaisia oireita. Sellaisesta ei kukaan kysynyt mitään.”

Muutto yksin

Ehkä vaikein vaihe Sirulle oli, kun hän täytti 18 vuotta ja muutti perhekodista asumaan yksikseen. Siihen aikaan jälkihuolto kesti 21-vuotiaaksi, mutta käytännössä se loppui jo, kun Siru oli 19.

”Esitin, että kaikki on hyvin, mutta oli iso sokki muuttaa yksin. Siihen liittyi muitakin isoja muutoksia kuten voimistelun loppuminen. Lukioaika meni huonosti. Luulen, että minulla oli jonkinasteinen masennus.”

On huono päätös laskea jälkihuollon ikärajaa. Moni voi saada sinä aikana jo oman lapsen ja kaipaisi tukea.

Siru kävi koulussa satunnaisesti, vaikka oli yleensä ollut koulussa hyvä. Hän ei jaksanut nousta aamuisin. Kun muut lukivat kirjoituksiin, Sirun mielessä pyöri itsetuhoisia ajatuksia. Alkoholiakin kului. Hän ei osannut tai jaksanut hakea apua.

Nykyinen hallitus laski juuri jälkihuollon ikärajan 25 vuodesta 23 vuoteen. Ikäraja on poukkoillut, sillä edellinen hallitus vasta nosti sen 25 vuoteen.

”On huono päätös laskea jälkihuollon ikärajaa. Moni voi saada sinä aikana jo oman lapsen ja kaipaisi tukea. Minä tunsin itseni silloin yksinäiseksi. Olisipa joku tullut kysymään vaikka, onko laskut maksettu. ”

Tilanne parani, kun Siru tapasi miehensä ja pääsi opiskelemaan lähihoitajaksi.

Häpeä hälveni

Huostaanotettuna asui viime vuonna 11 300 lasta.

Siru häpesi taustaansa pitkään. ”Olin ikäni salaillut asioita. Aikuisena ja varsinkin omat lapset saatuani huomasin, että voin itse paremmin, kun puhun tästä. Haluan kertoa kokemuksistani, jotta mahdollisimman moni hyötyisi niistä.”

Yläasteella vain Sirun lähimmät kaverit tiesivät, ettei hän asu vanhempiensa kanssa. ”Oli kamalan kiusallista, kun opon tunnilla jokaisen olisi pitänyt mennä kirjoittamaan taululle vanhempiensa työpaikat.”

Sinut menneen kanssa

Siru käy sairaanhoitajan työnsä ohessa luennoimassa lastensuojelun kokemusasiantuntijana. Yleisönä on ollut muun muassa lastensuojelun väkeä.

”Sanon työntekijöille, että lapset eivät tarvitse taikatemppuja, vaan turvallinen arki riittää. Arjen struktuuri on tärkeä. Ohjaaja, joka jakaa karkkipussin lapsen kanssa, voi jäädä ikuisesti mieleen. Pienellä asialla voi olla iso merkitys, jota ohjaaja ei osaa edes ajatella.”

Täysi-ikäistyminen oli kamala ajanjakso, mutta se on kääntynyt voimavarakseni.

Omiin papereihin tutustuminen on ollut Sirulle tärkeää. ”Tarkoista kirjauksista on ollut minulle apua. Se on varmistanut, että jotkut tapahtumat ovat oikeasti tapahtuneet, enkä ole vain kuvitellut niitä. En vello menneessä, vaan haluan oppia ja muokata toimintaani parempaan. En sulkeudu enää kuoreeni.”

”Kaikesta on mahdollista selvitä. Mikään ongelma ei ole niin iso, ettei siitä pääse yli. Täysi-ikäistyminen oli kamala ajanjakso, mutta se on kääntynyt voimavarakseni. Ymmärrän monenlaisia elämän haasteita. Ymmärrän esimerkiksi tosi hyvin nuoria, joilla on koulumotivaatio hukassa, koska olen kokenut itse sen saman.”

Sirulla on puoliso, kaksi ihanaa poikaa ja omakotitalo Jalasjärvellä maaseudun rauhassa. Välit omiin sisariin ovat tiiviit. Toinen hänen sisaristaan on toisen pojan kummi ja toinen toisen. Äitienpäivä ja isänpäivä eivät ole enää piinallisia juhlapäiviä, kun on oma perhe.

”Olen sinut menneisyyteni kanssa. Ilman sitä en olisi tässä.”