Askeleet oikeudenmukaisuuden puolesta – marssin niiden puolesta, jotka eivät voi

Minulta kysytään usein, miksi osallistun Pride-marssille. Minulla on siihen lukuisia syitä. Jokaisena vuonna minulla on myös oma teemani. Viime vuonna marssin kyltin kanssa, jossa luki: "Sinun ei tarvitse hyväksyä minua."

Tänä vuonna marssin niiden tapaamieni potilaiden puolesta, jotka haluaisivat, mutta eivät voi osallistua tai eivät voi enää koskaan osallistua yhteenkään tapahtumaan. Seuraava asia voi tulla jollekin yllätyksenä: monet suomalaiset ja Suomessa asuvat kohtaavat edelleen merkittäviä esteitä seksuaalisen ja sukupuolisen identiteettinsä julkiseen ilmaisemiseen pelon, syrjinnän, väkivallan tai sosiaalisen hylkäämisen vuoksi. 

Marssiessani muistelen psykiatrisessa hoitotyössä ja elämäni aikana tapaamiani ihmisiä. Niitä, jotka eivät toiveistaan huolimatta voineet tulla turvallisesti ulos kaapista. Haluan myös muistuttaa, ettei heitä saa siihen painostaa tai pakottaa.

Marssin niiden puolesta, jotka kokevat velvollisuudekseen mennä heteronaimisiin. Moni tuntee valtavaa painetta sovittaa elämänsä yhteiskunnan odotuksiin, vaikka se tarkoittaisi oman identiteetin kieltämistä. Tämä on raskas taakka kantaa, ja askeleeni on omistettu heidän tukemiselleen.

Marssin niiden puolesta, jotka kunnioittavat kaikkia muita piilottamalla autenttisen itsensä. Itsemme kunnioittaminen ja rakastaminen on perusoikeus, joka monilta evätään ympäristöpaineen vuoksi. Haluan kertoa heitä sortaville ihmisen luonnollisesta arvosta ja luovuttamattomista ihmisoikeuksista, joita he toista painostaessaan räikeästi loukkaavat.

Marssin niiden puolesta, joita koko yhteisö karttaisi, jos he tulisivat ulos kaapista. Yhteisön tuki on elintärkeää, mutta joskus pelko sosiaalisesta hylkäämisestä pitää ihmiset piilossa. Minulla on heille viesti: et ole yksin yhteisössäsi.

Marssin niiden puolesta, jotka ajettiin itsemurhaan sen vuoksi, keitä he olivat tai rakastivat. Kunnioitan heidän muistoaan. Tämä on kipeä muistutus siitä, että monille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville elämä on edelleen taistelua olemassaolosta.

Jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Siitä huolimatta YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla ei edelleenkään toteudu kaikkien kohdalla nykymaailmassa: "kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan." 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.